Saavuttuamme Naritan lentokentälle ensimmäinen tehtävä oli suoriutua lentokenttäbussilla sovittuun tapaamispaikkaan. Edellisenä talvena Suomessa vierailulla ollut yliopiston tutkija kertoi mitä sana palvelu hänelle tarkoittaa: puhtaita ikkunoita busseissa. Helsingissä tämä ei ymmärrettävistä syistä maaliskuussa kovin hyvin toteudu.
Lentokenttäkuljetuksen järjestelyissä merkillepantavaa oli suuri työntekijöiden määrä. Sen sijaan, että kotoisaan tyyliin syrjäisellä ilmoitustaululla olisi lukenut bussien lähtöajat ja laiturit väsyneen kuljettajan rahastaessa ja pakatessa auton, tämä logistinen operaatio Naritassa sitoi puolenkymmenen henkilön panoksen. Liput ostettiin lipunmyyntitiskiltä, jonka jälkeen siirryttiin laiturille, jossa yksi työntekijä merkitsi matkalaukut kuljetusta varten toisen työntekijän kuuluttaessa pieneen mikrofoniin ohjeita bussiin nousemista varten ja turvavöiden kiinnitystä varten. Auto saapui ajallaan ja lähti sekunnilleen aikataulun mukaisesti. Määränpäähän saavuttaessa vastassa oli jälleen henkilö vastaanottamassa autoa ja auttamassa laukkujen kanssa. Laiturilla seisovat bussiyrityksen työntekijät kumarsivat kohteliaasti saapuville ja lähteville busseille.
Bussin kuljattajalle jäi siis auton ohjaaminen aikataulun mukaisesti ja ilmeisesti auton sisätilojen viihtyvyyden, mukaanlukien ikkunoiden puhtauden, kunnossapito.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti