Japan franchise

(Kuva: Tyypillinen 1960- luvulla parhaat päivänsä nähnyt lähiön "Papa-Mama Store")

Yksi syy 7-Eleven ketjun kasvuun on ollut sen käyttämä Franchise liiketoimintamalli. Japanin retail –liiketoimintaa on perinteisesti leimannut alhainen tuottavuus, ja suuresta osasta vähittäiskauppaa ovat vastanneet pienet erikoistuneet lähiökaupat. Näitä lähiökauppoja, ns. ”Papa-Mama Store” –liikkeitä on vieläkin ja ihmiset asioivat niissä paljon markettien ohella. Papa-Mama Store nimitys tulee siitä, että kaupat ovat pieniä perheyrityksiä.

Pikkukaupat tuntuvat olevan omistajilleen elämäntapa, ja niiden kiinteistömenot on kuoletettu kymmeniä vuosia sitten. Useat kauppiaat asuvat itse oman kauppansa yläkerrassa tai takahuoneissa. 7-Eleven on kasvunsa aikana muuntanut yli 7000 lähiön pikkukauppaa 7-Eleven franchise liikkeeksi tarjoamalla kauppojen omistajille riskittömän mahdollisuuden muuntaa liikkeensä 7-Eleven kioskiksi. Näin 7-Eleven on voinut saada paljon liikkeitä olemassa oleville markkina-alueille investoimatta itse kiinteistöihin.

Franchise –mallissa yrittäjä saa suurelta ketjulta valmiin liiketoimintamallin, logistiikan, tietojärjestelmät ja markkinoinnin, eikä yrittäjän tarvitse tehdä muuta kun hallinnoida liikkeen päivittäistä toimintaa. Liiketoiminnan voitot jaetaan sitten tasan yrittäjän ja ketjun kesken, mutta liiketoimintariski (~vastuu myynnistä) jää usein yrittäjälle. Franchise sopimuksissa rajoitetaan toisinaan liiketoimintariskiä antamalla yrittäjälle takuita huonojen aikojen varalta. Sopimusten yksityiskohdat ja voitonjakomallit vaihtelevat suuresti ketjuittain, alueittain ja markkinatilanteen mukaan.

Franchise- liiketoimintamalli on yleinen malli pikaruokaloissa. Ensimmäinen Franchise olikin McDonalds. Sittemmin Franchise mallia on sovellettu myös muihin liiketoiminnan alueisiin. Tuoreita esimerkkejä mallin käytöstä ovat amerikkalaiset kahvilat ja sämpylä-pikaruokalat. Näissä tapauksissa yhtiöt hakivat aggressiivista kasvua siten, että ne perustivat mahdollisimman monta myymälää mahdollisimman moneen paikkaan mahdollisimman nopeasti. Näin ne saivat ajettua kilpailijoita pois omilta alueiltaan ja sittemmin kysynnän tasaannuttua lopettivat joka toisen liikkeensä. Kasvavilla markkinoilla tämä strategia on toimiva.

Kauppias, eli francshisee, on useissa tapauksissa liikkeensä kanssa puun ja kuoren välissä. Ketju luonnollisesti pyrkii optimoimaan oman voittonsa ja antaa yrittäjälle mahdollisimman vähän talutushihnaa. Tarinat kertovat kahvila ja sämpyläketuista, joissa yritysjohdon tietoisena strategiana on ollut antaa liikkeiden kannibalisoida toistensa myyntiä ja näin realisoida ketjujen laajentumiseen liittyvät riskit hyväuskoisten pienyrittäjien selkänahoista. Suomessakaan Franchise yrittäjyys ei ole ehkä ollut se ensimmäinen vaihtoehto yrittämiseen. Pikaruokalayrittäjä ei useinkaan pysty elämään yhdellä liikkeellä, vaan hänen täytyy ottaa useita ketjun liikkeitä hoitaakseen kyetäkseen elättämään itsensä, mikä tarkoittaa usein kohtuutonta työmäärää korvaukseen nähden. Suomessa kysynnän ennustaminen on ollut lisäksi tiettyjen pikaruokaloiden kohdalla vaikeaa, sillä kuluttajia on vähän ja tietyn tuotteen kysyntä voi vaihdella odottamattomasti meneillään olevien trendien mukaan.

Retail markkinat ovat Japanissa hyvin vakiintuneet ja kysyntä on ollut laskemaan päin jo reilun kymmenen vuotta. Tästä huolimatta Retail Fraschise liikkeiden myynti on kasvanut. Franchise malli lisää palvelun tuottavuutta, sillä se vähentää työntekijätarvetta ja tehostaa logistiikkaa. 7-Elevin lisäksi markkinoilla ovat Lawson, Familymart ja AmPm samanlaisilla konsepteilla. Laskevien markkinoiden tilanteessa myös Franchise liiketoiminnan luonne on muuttunut. Japanissa Retail ketjut kilpailevat hyvistä franchise yrittäjistä ja tarjoavat yrittäjille houkuttelevia ja reiluja ehtoja yrittämiseen – varsinkin jos nämä omistavat liiketilat itse.

Franchise yrittäjien keskuuteen on Japanissa syntynyt ”Mega Franchisee” –yrittäjiä, joilla on hallussaan yhdellä alueella useita kilpailevien ketjujen liikkeitä. Tämä on täysin poikkeuksellista. Yksi yrittäjä voi hoitaa esimerkiksi neljää 7-Eleveniä, kahta Lawsonia ja yhtä AmPm. Vaikka tämä toiminta on erittäin epäedullista ketjujen itsensä kannalta, se on mahdollista tehdä Japanissa Holding –yhtiöiden kautta. Mega-Franchisee tilanteessa franchise –mallin edut ovat kääntyneet täysin päälaelleen ketjun kannalta, sillä franchisee voi katsoa miltä yhtiöltä saa parhaat ehdot, ja tarvittaessa muuntaa omistamansa liikkeet kilpailevan ketjun kioskeiksi. Mega Franchisee ilmiö pakottaa ketjut jatkuvasti uudelleen arvioimaan omia franchise ehtojaan.

Franchise liiketoimintamallista saadut kokemukset ovat Japanissa hyviä, ja Japanin valtio tukeekin Franchise mallien kehitystä. Jotkut uskovat, että tulevaisuudessa Franchise mallilla voidaan taata tietty peruspalvelutaso taantuvilla alueilla, joissa asuu pääasiassa eläkeläisiä, koska franchise mallissa työntekijämäärä ja osaamistasovaatimukset yrittäjälle ovat pieniä takana olevan ketjun ja automaation taatessa palvelun saatavuuden ja laatutason. Tulevaisuuden sovelluksia Franchise mallille voidaan siis etsiä esimerkiksi haja-asutusalueiden peruspalveluista, lähikaupoista, vanhusten kotipalveluista, ateriapalveluista ja turvallisuuspalveluista.

Muutaman kymmenen vuoden kuluessa Japanin kymmenet tuhannet jäljellä olevat Papa-Mama storet lopetetaan, koska liikkeiden omistajat jäävät lopullisesti eläkkeelle, eikä jatkajia yksinkertaisesti ole olemassa Japanin ikärakenteen takia. Väestön ikääntyminen tulee siis radikaalisti muuttamaan Japanilaisen vähittäiskaupan rakenteen.