Omenat ovat Japanissa käsittämättömän hintaisia verrattuina muihin tuotteisiin. Omenissa, kuten useimmissa muissakin hedelmissä ja kasviksissa (mm. perunat), hinnat ilmoitetaan kappaleittain, eikä painon mukaan. Usein omenat on pakattu vielä yksittäin pehmustettuihin muovikääröihin. Yksi omena maksaa tyypillisesti n. 200 jeniä (n. 1,2 euroa), jolla rahalla saa melkein kaksi tölkkiä olutta tai reilusti yli litran bensiiniä.
7-Eleven päivänä (7/11) Japaninkin markkinoille tuleva Applen I-phonekin on kallis paketti, vaikka sen julkistettu myyntihinta, 199 USD antaa ymmärtää toista. Apple aikoo tehdä voittonsa myymällä erilaisia palveluita iPhonen ostajille. Myös laitteiden huolto-, ja muu elinkaarenaikainen rahavirta on varmistettu tulevan Applen taskuun, koska iPhonen ohjelmisto on suojattu ja esimerkiksi akun vaihtaakseen täytyy laite lähettää huoltoon Applelle. Lisälaitteet ja muu pakollinen iPhone tilpehööri ovat myös voittojen lähteenä.
Japanin matkapuhelinmarkkinoilla ei ole kuin muutama ei-japanilainen matkapuhelinvalmistaja. Apple iPhonen lisäksi markkinoilla ovat mm. Samsung ja Nokia pienillä markkinaosuuksilla. iPhonea tullaan Japanissa myymään valmistajabrändillä (Apple iPhone), operaattoribrändin ohella, mikä on varsin poikkeuksellista Japanissa. Operaattori on vahvasti mukana, sillä laitteen saa taskuunsa ainoastaan SoftBank-nimisen operaattorin kuukausipaketilla.
iPhone ei ole ominaisuuksiltaan paljoa sen ihmeellisempi laite kuin markkinoilla olevat vastaavat laitteet. Apple luottaa myynnissään innovaation "kolmanteen ulottuvuuteen", eli hinnalla tai laadulla kilpailemisen sijasta asiakkaat valloitetaan käytettävyydellä, palveluilla tai brändi-arvolla. iPhonen kohderyhmää tuleekin olemaan laitetta imagosyistä hamuavat ns. Y-sukupolven edustajat, joiden luksus-merkkilaukkuihin laite eittämättä parhaiten sopii.
Tähän mennessä operaattorit ovat omistaneet asiakkaan Japanissa ja puhelinlaitteet on annettu liittymän kylkiäisiänä ilman valmistajan logoa. Matkapuhelinpalvelut ovat Japanissa Suomea huimasti edellä. Juuri operaattorivetoisuus on mahdollistanut mobiilipalveluiden kehityksen Japanissa. Kehitys alkoi vuonna 1999, jolloin DoCoMo avasi I-Mode verkkonsa. I-Moden käyttäjät saivat pakettikytkentäisen verkon (=3G) ja matkapuhelinlaitteen käyttöönsä kuukausimaksun hinnalla, eikä datan siirrosta veloitettu kuukausimaksun lisäksi enää erikseen. Suuri käyttäjämäärä, minkä I-Mode palvelu mahdollisti, siivitti lisäpalveluiden kehittämistä verkkoon, ja tällä hetkellä I-Mode ekosysteemissä on mukana tuhansia yksityisiä sisällöntuottajia ja älypuhelinmarkkinat ovat valtavat.
Operaattorivetoisuus on tähän mennessä ajanut laitevalmistajien katteet pieniksi, sillä operaattorilla on valtava neuvotteluvoima laitevalmistajien suuntaan. iPhonen ansaintalogiikassa operaattorivetoisuus on käännetty voitoksi. Tehdessään sopimukset tiettyjen valittujen operaattorien kanssa Apple varmistaa omien ja sopimuskumppaniensa palveluiden käytön ja rahastuksen iPhonella.
Japanissa on n. 95 miljoonaa (potentiaalista) älypuhelimen käyttäjää 3G verkossa, ja markkinat ovat jakautuneet kolmen suurimman operaattorin kesken. Laitemyynnin volyymin kannalta Apple iPhone tulee jäämään Japanissakin marginaali-ilmiöksi. Vuonna 2007 Apple myi vain 3,7 miljoonaa laitetta maailmanlaajuisesti, ja vuoden 2008 aikana se arvioi myyvänsä n. 10 miljoonaa laitetta ja analyytikot kertovat kysynnän nousevan maksimissaan 18 miljoonaan laitteeseen. On siis selvää, että Applen täytyy tehdä voittonsa jollain muulla kuin laitemyynnin katteilla. iPhonen laitemäärä vastaa vain noin 0,5 prosenttia koko maailman matkapuhelinmarkkinoista. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Nokia tuotti markkinoille vuonna 2007 1,2 miljoonaa laitetta päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti